Baccarat, vielä melko tuntematon Suomessa

Baccarat kuulostaa nimenä ehkä vähän 80-lukulaiselta, kehnoa syntikkapoppia soittaneelta yhden hitin ihmeeltä. Kyseessä on kuitenkin yläluokkaiseksi (aivan syyttä) mielletty korttipeli. Suomessa baccarat on jäänyt melko pienten piirien huvitukseksi, mutta nettikasinojen myötä moni suomalainenkin on innostunut kokeilemaan onneaan ja taitojaan tässä klassikkopelissä. Nettikasinot tarjoavat monipuolisesti erilaisia baccaratin ja punto bancon muunnelmia eri valmistajilta, joten kyseiset kasinopelit alkavat kaikkien onneksi yleistyä myös Suomessa.

Miten sitä pelataan?

Baccarat voi ensivilkaisulta vaikuttaa säännöiltään melko mutkikkaalta peliltä, mutta pelko pois – peli on pohjimmiltaan yksinkertainen. Oikeastaan kyse on pohjimmiltaan ihan yhtä yksinkertaisesta jutusta kuin kolikonheitossakin. Baccaratista on kolme suosittua versiota, joista punto banco (eli amerikkalainen baccarat) on kaikkein suosituin. Punto banco on se versio, jota nettikasinoilla eniten pelataan. Muut suositut baccarat-variantit ovat baccarat chemin de fer sekä baccarat banque. Tutustu näihin ja muihin baccaratin versioihin osoitteessa https://www.gamhoo.com/baccarat.html.

Korttien arvot baccaratissa ovat seuraavat: ässä 1, 2 – 9 numeronsa mukainen arvo, 10 & kuvakortit 0. Sekä ”pelaajalle” että ”pankkiirille” kummallekin jaetaan kaksi korttia (joissakin säännöissä myös kolmas).

Pelissä on kolme mahdollista lopullista tulosta: pelaaja (punto), pankkiiri (banco) ja égalité (eli tasan). Hieman hämäävästi pelaaja ja pankkiiri eivät kuitenkaan viittaa pelaajaan (sinuun) ja pankkiiriin (pelin järjestäjään) vaan korttikäsille, joiden voitosta pelissä veikataan. Paitsi että vetoa pelaajan tai pankkiirin puolesta pelanneet voittavat, voittaa myös isoimman summan saanut.

”Pelaajan” voittaessa maksetaan tätä pelanneille heidän asettamansa panoksen verran voittoa. Pankkiirin voitosta maksetaan 95 % panoksesta, tasapelistä puolestaan maksetaan panos yhdeksänkertaisena takaisin.

Korttien nostoon liittyvistä säännöistä johtuen pankkiirilla on aina lievä etu. Pankkiirin vedossa talon etu on 1,06 % - pelaajan vedossa puolestaan 1,24 %. Vaikka tasapelivedossa onkin hyvä kerroin, ei sitä milloinkaan kannata tehdä, sillä siinä talon etu nousee yli 14 %:n.

Parhaiten baccaratia oppii pelaamalla sitä. Testaa siis vaikka jotakin tarjolla olevista ilmaisista baccarat-peleistä, huomaat kyllä pääseväsi homman ytimeen melko nopeasti. Se ei todellakaan ole nettikasinoilta löytyvistä peleistä sieltä vaikeimmasta päästä, usko pois. Kun olet leikkirahan peleissä hionut baccaratin perusteet kuntoon, siirry ihmeessä oikean rahan pelien pariin. Punto Banco –variantista voidaankin todeta lyhyesti, että siinä on kasinoilta saatavista palautusprosenteista kaikkein paras.

Baccaratin taustoista

Baccarat on alkujaan ranskalaisten kehittämä muunnos italialaisesta baccara-pelistä, joka kulkeentui Ranskaan joskus 1490-luvulla. Toisaalta joidenkin mukaan nykyisestä baccartista esiintyy luotettavasti ensimmäisiä merkintöjä vasta 1800-luvulta. Monista kasinoilla nykyisin pelattavista peleistä osataan melko tarkkaan kertoa, miten, missä ja kenen ansiosta ne ovat kehittyneet. Baccaratin historiasta kulkee monia versioita, ja on miltei mahdotonta sanoa mitkä ovat tosia, mitkä vain arvelua ja legendaa.

Yksi baccartin historiaan ja sen legendaarisuuden muodostumiseen kiinteästi liittyvä tositarina on peräisin vuodelta 1890. Tapaus kantaa nimiä ”kuninkaallinen baccarat-skandaali” ja ”Tranby Croftin tapaus”. Tapahtumat saivat alkunsa syyskuussa 1890 Arthur Wilsonin juhlista, joihin osallistui myös silloinen Walesin prinssi, tuleva kuningas Edvard VII sekä Sir William Gordon-Cumming, korkea-arvoinen sotilaskomentaja. Gordon-Cumming jäi illan aikana kiinni huijaamisesta baccaratissa, joka tuolloin oli suosittu yläluokan illanviettotapa. Hänet painostettiin allekirjoittamaan lupaus, jonka mukaan hän ei enää ikinä saisi pelata korttipelejä. Vastineena illan vieraat lupasivat pysytellä vaiti tapahtumista, jotka olisivat johtaneet skandaaliin ja maineen menetykseen. Koko juttu kuitenkin päätyi pian julkisuuteen, ja kesäkuussa 1891 asiaa puitiin jo kunnianloukkauksena oikeudessa. Kruununprinssi kutsuttiin todistajanaitioon, mikä sekin oli hyvin poikkeuksellisena tapauksena omiaan lisäämään yleisön mielenkiintoa.